Mangaania ei yleensä voi nähdä, haistaa tai maistaa vedestä. Kaivovesi voi näyttää täysin kirkkaalta ja maistua normaalilta, vaikka mangaanipitoisuus ylittäisi talousvedelle asetetun 50 µg/l:n laatutavoitteen. Siksi mangaanipitoisuutta ei voi arvioida luotettavasti veden ulkonäön, hajun tai maun perusteella, vaan pitoisuus pitää tutkia.
Suurina pitoisuuksina mangaani voi saostua ja näkyä mustana tai harmaana sakkana. Se voi tummentaa vettä sekä värjätä WC-istuimia, lavuaareja, pyykkiä, kodinkoneita ja saunan pintoja. Näkyvien haittojen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei vedessä olisi mangaania.
Mangaani on ihmiselle pieninä määrinä tarpeellinen hivenaine. Sitä saadaan tavallisesti ravinnosta, ja sitä käytetään myös joissakin ravintolisissä. Ravinnosta saatava mangaani ja jatkuva altistuminen mangaanipitoisen juomaveden kautta eivät kuitenkaan ole sama asia. Jos kaivoveden mangaanipitoisuus ylittää suositusrajan ja vettä käytetään päivittäin juomiseen ja ruoanlaittoon, mangaanin kokonaisaltistus voi kasvaa huomaamatta liian suureksi.
Uudemmissa tutkimuksissa on kiinnitetty erityistä huomiota mangaanin vaikutuksiin hermostossa. Juomaveden mangaanipitoisuuksien ja neurologisten haittavaikutusten välillä on havaittu yhteyksiä. Huoli korostuu erityisesti vauvoilla ja pienillä lapsilla, joiden aivot ja hermosto ovat vielä kehittymässä.
Tärkein asia: Mangaani voi ylittää suositellun tason, vaikka vesi olisi kirkasta, hajutonta ja hyvänmakuista. Etenkin juoma- ja ruoanlaittoveden mangaanipitoisuus kannattaa siksi mitata.
Mangaanin tutkiminen on erityisen tärkeää omakotitaloissa, mökeillä ja lapsiperheissä, joissa vesi tulee omasta rengas- tai porakaivosta. Veden laatu kannattaa selvittää myös silloin, kun kaivovettä käytetään saunassa, paljussa, suihkussa, pyykinpesussa tai eläinten juomavetenä.
Tässä oppaassa kerromme, mistä mangaani tulee kaivoveteen, miksi sitä ei yleensä huomaa ilman testiä, millaisia haittoja suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa ja miten mangaanipitoisuuden voi tutkia kotona. Lisäksi käsittelemme mangaanin vaikutusta kaivon kuntoon ja sitä, mitä kohonneen tuloksen jälkeen kannattaa tehdä.
Mitä mangaani on ja mistä se tulee kaivoveteen?
Mikä on mangaani?
Mangaani on luonnossa esiintyvä metalli ja ihmiselle välttämätön hivenaine. Sitä on maaperässä, kallioperässä, pohjavedessä sekä monissa tavallisissa elintarvikkeissa.
Pieni määrä mangaania on elimistölle tarpeellista esimerkiksi aineenvaihdunnassa. Liiallinen ja pitkäaikainen altistuminen voi kuitenkin olla haitallista erityisesti keskushermostolle. Ratkaisevaa ei siis ole se, sisältääkö vesi lainkaan mangaania, vaan kuinka suuri pitoisuus on, kuinka paljon vettä käytetään ja kuinka pitkään altistus jatkuu.
Mangaani ei ole kaikissa määrissä vaarallista. Sama periaate koskee monia muitakin ihmiselle tarpeellisia hivenaineita: sopiva määrä on tarpeellinen, mutta liian suuri määrä voi aiheuttaa haittaa.
Miksi mangaania voidaan myydä ravintolisänä, jos se voi olla haitallista?
Mangaania käytetään ravintolisissä, koska elimistö tarvitsee sitä pieniä määriä. Tavallisesta ravinnosta saatava mangaani on normaalisti osa tasapainoista ruokavaliota.
Kaivoveden kohdalla tilanne on erilainen. Jos mangaanipitoista vettä käytetään päivittäin juomiseen, ruoanlaittoon ja esimerkiksi äidinmaidonkorvikkeen valmistamiseen, altistus voi jatkua vuosien ajan ilman, että veden käyttäjä tietää pitoisuuden olevan koholla.
Vauvoilla ja lapsilla tilanne korostuu, koska he juovat painoonsa nähden enemmän vettä kuin aikuiset ja heidän hermostonsa on vielä kehittymässä.
Kyse ei siis ole ristiriidasta. Mangaani voi olla yhtä aikaa tarpeellinen hivenaine ja liian suurina määrinä haitallinen aine.
Mistä mangaani tulee kaivoveteen?
Kaivoveden mangaani on yleensä peräisin luonnostaan maa- tai kallioperästä. Sen esiintyminen ei tavallisesti tarkoita, että kaivo olisi saastunut jätevedellä tai että lähellä olisi jokin ulkopuolinen päästölähde.
Mangaania liukenee pohjaveteen erityisesti vähähappisissa olosuhteissa. Sitä voi esiintyä esimerkiksi:
- rengas- ja porakaivoissa
- savi- ja moreenialueilla
- suon läheisyydessä
- vähähappisessa pohjavedessä
Kun mangaanipitoinen vesi pääsee kosketuksiin hapen kanssa, mangaani voi hapettua ja saostua. Saostumia voi muodostua esimerkiksi:
- kaivon betonirenkaisiin
- kaivon pohjalle
- putkistoon
- painesäiliöön
- lämminvesivaraajaan
- suodattimiin
- hanojen poresuuttimiin.
Rengaskaivossa mangaanisaostumat näkyvät kokemuksemme perusteella usein tummina tai mustanruskeina kerrostumina betonirenkaiden pinnoilla ja kaivon pohjalla. Saostumat voivat olla tiukasti kiinni rakenteissa, eikä niitä yleensä saada poistettua turvallisesti kotikonstein.
Voiko mangaanipitoisuus muuttua ajan myötä?
Kyllä. Kaivoveden mangaanipitoisuus voi muuttua vuodenaikojen, pohjaveden pinnan, vedenkäytön ja pohjaveden virtaussuuntien mukana.
Kevään sulamisvedet, runsaat sateet ja pitkät kuivat kaudet voivat muuttaa kaivoon tulevan veden laatua. Pitkän kuivuuden aikana kaivoon voi tulla aiempaa vähähappisempaa vettä, jossa voi olla enemmän rautaa ja mangaania.
Myös vedenkäytön muutos voi vaikuttaa tilanteeseen. Mökkikaivossa tai pitkään käyttämättä olleessa vesijärjestelmässä saostumia voi kertyä ja lähteä liikkeelle, kun vedenkäyttö aloitetaan uudelleen.
Siksi useita vuosia vanha vesianalyysi ei välttämättä kuvaa kaivon nykyistä tilannetta.
Mangaani vedessä lyhyesti
- Mangaania ei yleensä näe, haista tai maista vedestä.
- Kirkaskin kaivovesi voi sisältää mangaania yli suositellun tason.
- Suomessa talousveden mangaanin laatusuositus on alle 50 µg/l.
- Kohonnut mangaani on erityisen tärkeä tunnistaa juomavedestä jos taloudessa on vauva, lapsia tai nuoria.
- Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa mustaa tai harmaata sakkaa ja värjäytymiä.
- Mangaani voi saostua kaivoon, putkistoon, painesäiliöön ja lämminvesivaraajaan.
- Kohonneen tuloksen jälkeen kannattaa selvittää mangaanin lähde ja kaivon kunto.
Nopea tapa selvittää tilanne: Kaivokaupan mangaanitestillä voit tutkia, onko rengas-, pora- tai mökkikaivon vedessä kohonnut mangaanipitoisuus.
Miten mangaanin voi tunnistaa vedestä?
Miltä mangaani vedessä näyttää?
Mangaani ei yleensä näy vedessä lainkaan. Tämä on tärkein asia muistaa. Vesi voi olla kirkasta ja silti sisältää mangaania yli susoitellun raja-arvon.
Kun pitoisuus on suuri tai mangaania on päässyt saostumaan kaivoon ja vesijärjestelmään, mahdollisia merkkejä ovat:
- musta tai harmaa sakka
- tumma kerrostuma kaivon betonirenkaissa
- tumma saostuma kaivon pohjalla
- mustat pisteet lavuaarissa tai WC-istuimessa
- tummat raidat kylpyhuonekalusteissa
- ajoittain harmaantuva tai mustuva hanavesi
- pyykin, astioiden tai kodinkoneiden värjäytyminen
- lämminvesivaraajasta tai putkistosta irtoava tumma sakka.
Mangaani voi saostua vähitellen. Siksi hanasta voi tulla pitkään kirkasta vettä ja vasta ajoittain tummaa sakkaa esimerkiksi vedenpaineen tai virtaaman muuttuessa.
Kokemuksemme perusteella veden ruskea väri liittyy usein rautaan tai humukseen, kun taas musta tai harmaa väri yhdistyy useammin mangaaniin. Eroa voi kuitenkin olla vaikea nähdä silmämääräisesti. Jos vedessä esiintyy väriä tai sakkaa, suosittelemme tutkimaan veden laadun sen sijaan, että syy päätellään pelkästä väristä.
Haiseeko mangaani vedessä?
Mangaani ei yleensä haise.
Jos kaivovedessä on selvä haju, syy on tavallisesti jokin muu kuin mangaani. Hajua voivat aiheuttaa esimerkiksi:
- rikkivety
- vähähappinen vesi
- pintavesien pääsy kaivoon
- mikrobit
- suon läheisyys
- orgaaninen aines
- putkisto
- lämminvesivaraaja.
Mädän kananmunan haju viittaa yleensä rikkivetyyn. Tunkkainen tai maakellarimainen haju voi puolestaan liittyä vähähappiseen veteen, pintavesiin tai orgaaniseen ainekseen.
Mangaania voi esiintyä samassa vedessä hajua aiheuttavien aineiden kanssa. Hajun puuttuminen ei kuitenkaan kerro mangaanipitoisuudesta mitään. Mangaani pitää tutkia erikseen.
Jos vedessä on hajua, väriä tai sakkaa, kannattaa selvittää ainakin:
- mangaani
- rauta
- rikkivety
- bakteerit
- kaivon rakenteellinen kunto.
Jos vesi haisee mädälle kananmunalle, tutustu myös Kaivokaupan rikkivetytestiin.
Rauta ja mangaani vedessä – miten ne eroavat?
Rauta ja mangaani esiintyvät kaivovedessä usein yhdessä, mutta ne näkyvät tavallisesti hieman eri tavalla.
Rauta tekee vedestä usein ruskeaa, kellertävää tai punertavaa. Se voi jättää ruskeita raitoja lavuaariin, WC-istuimeen, pyykkiin ja kodinkoneisiin.
Mangaani näkyy tyypillisemmin mustana, harmaana tai hyvin tummana sakkana. Se voi aiheuttaa mustia pisteitä ja tummaa kerrostumaa esimerkiksi WC-istuimeen, pesutiloihin, kaivon renkaisiin ja vesijärjestelmään.
Eroa ei kuitenkaan aina voi tehdä luotettavasti silmämääräisesti. Rauta ja mangaani voivat esiintyä yhtä aikaa, ja veden väriin voivat vaikuttaa myös humus, putkisto ja muut veden ominaisuudet.
Molemmat voivat:
- aiheuttaa väri- ja saostumahaittoja
- tukkia suodattimia
- kerääntyä putkistoon
- värjätä pyykkiä ja pintoja
- heikentää kodinkoneiden toimintaa.
Mangaani on usein vaikeampi poistaa vedestä kuin rauta. Mangaanin poistaminen voi vaatia tehokkaampaa hapetusta, sopivan pH:n ja oikean suodatusmassan.
Jos vedessä näkyy ruskeaa, mustaa tai harmaata sakkaa, kannattaa tutkia sekä rauta että mangaani.
Mangaanin terveysvaikutukset
Onko mangaani vaarallista?
Kun mangaanipitoisuus on talousveden laatutavoitteen mukainen, vedestä saatavan mangaanin ei yleensä katsota aiheuttavan terveyshaittaa.
Kohonneisiin pitoisuuksiin pitää kuitenkin suhtautua vakavasti etenkin silloin, kun vettä käytetään päivittäin juomiseen ja ruoanlaittoon.
Mangaani on neurotoksinen aine. Tämä tarkoittaa, että liiallinen ja pitkäaikainen altistuminen voi olla haitallista hermoston toiminnalle. Juomaveden kohdalla tutkimuksissa on kiinnitetty erityistä huomiota lasten aivojen ja hermoston kehitykseen.
EFSA:n arvion mukaan valtaosa tutkimusnäytöstä viittaa yhteyksiin juomaveden mangaanipitoisuuksien ja neurologisten haittavaikutusten välillä. Tietoa ei kuitenkaan ole riittävästi sellaisen tarkan pitoisuuden määrittämiseen, jonka yläpuolella haittoja varmasti alkaisi kaikilla ihmisillä esiintyä.
Mangaani on elimistölle tarpeellinen hivenaine, mutta liiallisena se voi olla hermostolle haitallinen. Ratkaisevaa on pitoisuus ja altistumisen kesto.
Yksittäinen lasillinen mangaanipitoista vettä ei yleensä aiheuta välittömiä oireita. Huoli liittyy ennen kaikkea jatkuvaan ja pitkäaikaiseen käyttöön.
Miksi mangaani on erityisen tärkeä tutkia lapsiperheessä?
Pienten lasten aivot ja hermosto kehittyvät voimakkaasti. Lisäksi lapset juovat painoonsa nähden enemmän vettä kuin aikuiset.
Vauvoilla altistus voi korostua erityisesti silloin, jos äidinmaidonkorvike valmistetaan mangaanipitoiseen kaivoveteen. Tällöin mangaania saadaan sekä korvikejauheesta että vedestä.
Tutkimuksissa lasten mangaanialtistuksen yhteydessä on tarkasteltu muun muassa:
- oppimista
- muistia
- käyttäytymistä
- hienomotoriikkaa
- keskittymistä
- muuta kognitiivista suoriutumista.
WHO on arvioinut mangaanin terveysvaikutuksia juomavedessä erillisessä taustadokumentissa, jossa tarkastellaan myös lasten altistumista ja neurokehitykseen liittyvää tutkimusnäyttöä.
Lapsiperheen ei kannata odottaa näkyviä vedenlaatuongelmia tai mahdollisia oireita. Jos kaivovettä käytetään juomiseen tai ruoanlaittoon, mangaanipitoisuus kannattaa selvittää ennalta.
Mangaanin liikasaanti – voiko sen huomata oireista?
Kaivovedestä saatava liiallinen mangaanialtistus ei yleensä aiheuta äkillistä ja helposti tunnistettavaa oiretta. Se eroaa esimerkiksi bakteerien saastuttamasta vedestä, joka voi aiheuttaa nopeasti vatsataudin.
Mangaaniin liittyvä huoli koskee ennen kaikkea pitkäaikaista altistumista ja hermoston toimintaa.
Lapsilla tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi oppimista, muistia, käyttäytymistä, motoriikkaa ja kognitiivista kehitystä. Aikuisilla erittäin suureen ja pitkäaikaiseen altistumiseen on yhdistetty motorisia ja neurologisia oireita.
Yksittäisistä oireista ei kuitenkaan voi päätellä, että syynä olisi kaivoveden mangaani. Samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa monet muut tekijät.
Mangaani kannattaa tutkia erityisesti, jos:
- taloudessa on vauva, pieni lapsi tai raskaana oleva
- kaivovettä käytetään päivittäin juomiseen
- vettä ei ole tutkittu useaan vuoteen
- kaivo on syvä porakaivo
- kaivossa tai vesijärjestelmässä näkyy tummaa saostumaa
- hanasta tulee ajoittain mustaa tai harmaata sakkaa
- vesi värjää pintoja, pyykkiä tai kodinkoneita.
Jos epäilet terveydellisiä oireita, niiden syy pitää arvioida terveydenhuollossa. Veden osalta ensimmäinen vaihe on mangaanipitoisuuden mittaaminen.
Voiko mangaanipitoista vettä juoda?
Vastaus riippuu veden mangaanipitoisuudesta, käyttäjistä ja käyttömäärästä.
Kun mangaanipitoisuus on alle 50 µg/l, tulos on talousveden laatutavoitteen mukainen. Kohonneessa pitoisuudessa tilanne kannattaa selvittää ennen kuin vettä jatketaan päivittäisessä juoma- ja ruoanlaittokäytössä.
Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa, jos vettä käyttävät:
- vauvat
- pienet lapset
- raskaana olevat
- henkilöt, jotka juovat kaivovettä päivittäin suuria määriä.
Jos taloudessa on vauva ja kaivovettä käytetään äidinmaidonkorvikkeen valmistamiseen, mangaanipitoisuus kannattaa tutkia ennen käyttöä. Tämä on tärkeää myös silloin, kun vesi näyttää kirkkaalta ja maistuu normaalilta.
Voiko mangaanipitoisella vedellä peseytyä?
Peseytymisestä saatava altistus on yleensä pienempi kuin juomisesta saatava altistus, koska mangaania ei imeydy ehjän ihon kautta samalla tavalla kuin sitä saadaan veden mukana ruoansulatuselimistöön.
Peseytymisessä mangaani aiheuttaa tavallisesti enemmän teknisiä ja esteettisiä haittoja, kuten:
- mustia jälkiä
- värjäytymiä
- saostumia
- suodattimien tukkeutumista
- pesutilojen tahriintumista.
Tilanteeseen kannattaa suhtautua varovaisemmin, jos vettä käytetään kuumana, se roiskuu tai muodostaa ilmaan pieniä vesipisaroita. Tämä koskee esimerkiksi suihkua, saunaa, löylyvettä, paljua ja lasten kylpytilanteita.
Jos vesi on selvästi mustaa, siinä on runsaasti sakkaa tai se haisee pahalta, veden käyttöä ei kannata jatkaa normaalisti ennen syyn selvittämistä.
Mangaanin suositusraja vedessä
Suomessa talousveden mangaanin laatutavoite on 50 µg/l. Kyseessä on talousveden laatuun liittyvä tavoite, jota käytetään mangaanipitoisuuden arvioinnissa.
Kaivokaupan varovainen käytännön tulkinta yksityiskaivon juoma- ja ruoanlaittovedelle on seuraava:
|
Mangaanipitoisuus |
Käytännön tulkinta |
|---|---|
|
Alle 50 µg/l |
Tulos on mangaanin laatutavoitteen mukainen. |
|
50–80 µg/l |
Vältä veden käyttöä pienten lasten juomavetenä. Selvitä mangaanin lähde ja tarkasta kaivon kunto. |
|
Yli 80 µg/l |
Vettä ei suositella käytettäväksi juomiseen tai ruoanlaittoon ennen tilanteen tarkempaa selvittämistä. |
Taulukon 50–80 µg/l ja yli 80 µg/l toimintasuositukset ovat Kaivokaupan varovaisia käytännön suosituksia. Suomessa talousveden virallinen mangaanin laatutavoite on 50 µg/l.
Tärkeä huomio: Jos kotitestissä tai laboratoriotuloksessa mangaaniarvo on koholla, se ei välttämättä tarkoita, että kaivo olisi käyttökelvoton. Se tarkoittaa, että mangaanin lähde ja kaivon kunto pitää arvioida.
Mitä kohonneen tuloksen jälkeen kannattaa tehdä?
Jatkotoimenpiteitä voivat olla:
- Tuloksen varmistaminen tarvittaessa laboratoriossa.
- Kaivon rakenteiden ja pintavesitiiveyden tarkastaminen.
- Kaivossa ja vesijärjestelmässä olevien saostumien arviointi.
- Ammattilaisen tekemä kaivon kuntokartoitus.
- Vedenkäsittelyn tarpeen selvittäminen.
- Vaihtoehtoisen juoma- ja ruoanlaittoveden käyttäminen selvityksen ajan.
Mangaani eri kaivotyypeissä
Mangaani rengaskaivossa
Rengaskaivo saa vetensä tavallisesti lähempänä maanpintaa olevista maakerroksista.
Mangaani voi rengaskaivossa liittyä esimerkiksi:
- alueen pohjaveden luonnolliseen laatuun
- vähähappiseen pohjaveteen
- savi- tai moreenimaahan
- suon läheisyyteen
- veden laadun kausittaiseen vaihteluun.
Rengaskaivossa korostuvat myös rakenteelliset riskit. Routa voi liikuttaa renkaita, saumat voivat aueta ja pintavesiä voi päästä kaivoon. Tällöin veden laatuun voi mangaanin lisäksi liittyä bakteereita, humusta, sameutta ja hajuhaittoja.
Mangaani ei siis rengaskaivossa aina ole pelkästään luonnollinen metalliongelma. Jos vedenlaatu muuttuu nopeasti, vesi tummuu sateiden jälkeen tai mukana on hajua, sameutta tai bakteeriepäilyä, kannattaa tutkia myös kaivon rakenteet ja mikrobiologinen laatu.
Rengaskaivossa mangaani kannattaa testata erityisesti silloin, kun:
- kaivo on vanha
- kaivon saumoja ei ole tarkistettu pitkään aikaan
- vesi muuttuu keväällä tai syksyllä
- kaivossa näkyy tummaa kerrostumaa
- kaivon pohjalla on runsaasti lietettä tai sakkaa
- kaivo sijaitsee suon, pellon tai ojan läheisyydessä
- taloudessa on lapsia
- vesi on mustaa, harmaata tai siinä on tummaa sakkaa.
Mangaani porakaivossa
Porakaivo eli kallioporakaivo saa vetensä kallioperän raoista. Vesi on usein ollut pitkään kosketuksissa kallioperän mineraalien kanssa, jolloin siihen voi liueta metalleja ja muita aineita.
Syvissä porakaivoissa vähähappisen, rauta- ja mangaanipitoisen veden mahdollisuus voi kasvaa. Porakaivossa mangaani on usein pysyvämpi vedenlaatuominaisuus kuin rengaskaivossa.
Jos mangaani on peräisin kallioperästä, pelkkä kaivon puhdistus ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Tällöin tarvitaan tavallisesti vedenkäsittelyä, kuten mangaanin poistoon soveltuva suodatusjärjestelmä.
Porakaivoissa kannattaa huomioida myös muut mahdolliset tutkittavat aineet. Alueesta ja kallioperästä riippuen porakaivovedessä voi esiintyä esimerkiksi:
- radonia
- uraania
- arseenia
- fluoridia
- kloridia
- rautaa
- mangaania.
Mangaanitesti on hyvä nopea ensimmäinen tarkistus. Jos porakaivovettä käytetään jatkuvasti juomavetenä, kannattaa harkita laajempaa laboratorioanalyysiä.
Lue lisää porakaivon vesianalyysistä.
Mangaani mökkikaivossa
Mökkikaivossa veden käyttö on usein kausittaista. Kaivo, putkisto, lämminvesivaraaja, suodattimet ja letkut voivat seistä pitkiä aikoja käyttämättä.
Kun vedenkäyttö aloitetaan uudelleen, putkistoon tai säiliöihin kertynyt sakka voi lähteä liikkeelle. Tämän vuoksi hanasta voi kauden alussa tulla tummaa tai harmaata vettä, vaikka vesi myöhemmin kirkastuisi.
Mökkikaivon tyypillisiä riskejä ovat:
- pitkä seisonta-aika
- kevään sulamisvedet
- syksyn runsaat sateet
- puutteellinen kaivon kansi
- puutteellinen tuuletus
- lähellä oleva sauna tai palju
- lähellä oleva oja, komposti tai jätevesijärjestelmä
- vanhat putket ja painesäiliöt
- vähäinen vedenkäyttö.
Jos mökkivedessä on mangaania, se voi näkyä erityisesti saunassa, paljussa, suihkussa, pyykissä ja astioissa.
Mökkikaivon mangaani kannattaa testata kauden alussa, jos vedessä on aiemmin ollut väriä, sakkaa tai muita vedenlaatuongelmia. Mangaani kannattaa selvittää myös silloin, kun mökkivettä käytetään lasten juomavetenä tai ruoanlaitossa.
Mangaani saunavedessä, löylyvedessä ja paljussa
Mökeillä kaivovettä käytetään usein saunassa, löylyvetenä, paljussa ja peseytymiseen.
Mangaani ei höyrysty kaasuna samalla tavalla kuin esimerkiksi radon. Mangaanipitoista vettä voi kuitenkin päätyä ilmaan pienten vesipisaroiden eli aerosolien mukana silloin, kun vettä suihkutetaan, sumutetaan tai heitetään kuumalle kiukaalle.
Tutkimustieto nimenomaan mangaanipitoisen löylyveden vaikutuksista on vähäistä. Sen vuoksi suoraa saunakohtaista turvallista pitoisuutta ei voida antaa.
Varovainen käytännön johtopäätös on, että selvästi kohonneen mangaanipitoisuuden vettä ei kannata käyttää huolettomasti lasten löyly-, kylpy- tai paljuvetenä ennen tilanteen selvittämistä.
Paljussa mangaani aiheuttaa tavallisesti teknisiä ja esteettisiä haittoja. Se voi:
- värjätä veden
- jättää tummia jälkiä paljun pinnoille
- tukkia suodattimia
- saostua kiertovesijärjestelmään
- värjätä putkia ja lämmityslaitteita.
Saunassa mangaani voi jättää tummia jälkiä esimerkiksi kiukaalle, lattiaan, kaakeleihin ja pesutilojen pinnoille.
Jos kaivovettä käytetään löylyvetenä, paljussa tai lasten pesuvetenä ja vedessä näkyy tummaa sakkaa tai väriä, kannattaa tutkia vähintään mangaani ja rauta.
Miten mangaani tutkitaan vedestä?
Mangaanin voi tutkia kotitestillä tai laboratorioanalyysillä.
Kotitesti vai laboratorioanalyysi?
Kotitesti sopii ensimmäiseksi tutkimukseksi silloin, kun haluat selvittää helposti, onko kaivovedessä kohonnut mangaanipitoisuus.
Kaivokaupan veden mangaanitesti soveltuu:
- rengaskaivovedelle
- porakaivovedelle
- mökkikaivovedelle
- hanasta tulevan käyttöveden tutkimiseen.
Kotitesti auttaa arvioimaan, onko mangaanipitoisuus laatutavoitteen mukainen vai tarvitaanko lisäselvityksiä.
Laboratorioanalyysi sopii tilanteisiin, joissa tarvitaan:
- tarkka numeerinen tulos
- virallisempi tutkimustodistus
- laaja kokonaiskuva veden laadusta
- vedenkäsittelylaitteiston mitoitukseen tarvittavat arvot
- tarkempi selvitys lapsiperheen juomavedestä.
Kotitesti on hyvä ensimmäinen askel. Jos testi osoittaa kohonneen mangaanipitoisuuden, tulos voidaan tarvittaessa varmistaa laboratoriossa.
Tutki mangaani helposti kotona: Veden mangaanitesti.
Milloin mangaani kannattaa testata?
Mangaani kannattaa testata erityisesti seuraavissa tilanteissa:
- Taloudessa on vauva, pieniä lapsia tai raskaana oleva.
- Vettä käytetään päivittäin juomiseen tai ruoanlaittoon.
- Vesi on mustaa, harmaata tai siinä näkyy tummaa sakkaa.
- Vesi värjää lavuaaria, WC-istuinta, pesukonetta, pyykkiä tai saunaa.
- Kaivossa näkyy tummaa tai mustanruskeaa saostumaa.
- Kaivo on porakaivo tai hyvin syvä kaivo.
- Kyseessä on mökkikaivo, jota käytetään kausittain.
- Kaivovettä käytetään paljuun, saunaan tai lasten peseytymiseen.
- Vettä ei ole tutkittu useaan vuoteen.
- Vanha vesianalyysi ei sisältänyt mangaania.
- Kaivon vedenlaatu on muuttunut.
Veden väri, haju ja maku eivät kerro luotettavasti mangaanipitoisuutta. Tämän vuoksi tutkiminen on tärkeää myös silloin, kun mitään näkyvää haittaa ei ole havaittu.
Miten näyte kannattaa ottaa?
Luotettava testitulos alkaa oikeasta näytteenotosta. Kotitestissä pitää noudattaa aina tuotteen mukana tulevia ohjeita.
Mangaanin kohdalla kannattaa ensin miettiä, haluatko selvittää:
- kaivosta tulevan veden mangaanipitoisuuden vai
- hanasta käytettävän veden mangaanipitoisuuden.
Hanasta otettu näyte kertoo, millaista vettä taloudessa käytetään. Siihen voivat vaikuttaa kaivoveden lisäksi putkisto, painesäiliö, suodattimet ja lämminvesivaraaja.
Jos haluat selvittää, tuleeko ongelma kaivosta vai vesijärjestelmästä, voit vertailla mahdollisuuksien mukaan kaivosta otettua näytettä ja hanasta otettua näytettä.
Jos kylmä vesi on normaalia mutta lämmin vesi muuttuu tummaksi tai siinä on sakkaa, ongelma voi liittyä lämminvesivaraajaan tai lämpimän veden putkistoon.
Mangaani ja kaivon kunto
Mangaani voi olla pohjaveden luonnollinen ominaisuus, mutta kaivon kunto vaikuttaa siihen, miten vedenlaatu käyttäytyy ja mihin mangaania kertyy.
Mangaani voi hapettuessaan saostua kaivon rakenteisiin. Rengaskaivossa saostumat näkyvät kokemuksemme perusteella usein:
- betonirenkaiden pinnoilla
- renkaiden saumoissa
- kaivon pohjalla
- pumpussa ja imuputkissa.
Mangaania voi kertyä myös vesijärjestelmään:
- putkistoon
- painesäiliöön
- lämminvesivaraajaan
- suodattimiin
- hanoihin.
Jos kaivossa on runsaasti kiinnittynyttä mangaanisaostumaa, sitä ei yleensä saada irrotettua turvallisesti tavallisilla kotikonsteilla. Jatkotoimenpiteet kannattaa arvioida ammattilaisen kanssa.
Mitkä kaivon ja vesijärjestelmän osat kannattaa tarkistaa?
Kaivon kansi:
Onko kansi tiivis, ehjä ja hyvin paikallaan?
Pintavesien ohjaus:
Valuvatko sade- ja sulamisvedet poispäin kaivosta vai pääsevätkö ne kaivon rakenteisiin?
Rengaskaivon saumat:
Ovatko renkaiden väliset saumat ehjät ja tiiviit?
Kaivon betonirenkaat:
Näkyykö renkaiden pinnoilla tummaa, mustanruskeaa tai limamaista saostumaa?
Kaivon pohja:
Onko pohjalle kertynyt lietettä, tummaa sakkaa tai muuta irtoainesta?
Pumppu ja imuputket:
Ovatko ne kunnossa, puhtaat ja oikein asennetut?
Painesäiliö:
Onko säiliö vanha, likainen tai mahdollisesti saostumien kerääjä?
Lämminvesivaraaja:
Voiko varaajaan olla kertynyt mangaani-, rauta- tai mikrobisaostumia?
Suodattimet:
Ovatko suodattimet veden laadulle sopivat, säännöllisesti huolletut ja riittävän uudet?
Mangaani ja kaivon kunto: Jos vedessä todetaan mangaania tai kaivossa näkyy tummaa saostumaa, suosittelemme selvittämään samalla kaivon yleisen kunnon ja pintavesitiiveyden. Pelkkä vesitesti ei aina kerro, kuinka paljon mangaania kaivoon ja vesijärjestelmään on jo saostunut.
Voiko mangaani tulla putkistosta?
Mangaani on yleensä alun perin peräisin kaivovedestä. Sen näkyminen hanassa voi kuitenkin liittyä vesijärjestelmään.
Mangaania voi saostua putkiston, painesäiliön tai lämminvesivaraajan pinnoille. Kun veden virtaus tai paine muuttuu, saostumia voi irrota ja tulla hanasta mustana tai harmaana sakkana.
Tämän vuoksi hanasta otettu näyte voi näyttää huonomman tuloksen kuin suoraan kaivosta otettu näyte. Käyttäjän kannalta hanavesi on kuitenkin tärkeä tutkia, koska juuri sitä käytetään juomiseen, ruoanlaittoon ja peseytymiseen.
Jos ongelma näkyy vain lämpimässä vedessä, tarkista lämminvesivaraaja. Jos ongelma näkyy vain yhdessä hanassa, tarkista hanan poresuutin ja kyseinen putkihaara. Jos ongelma näkyy kaikkialla, syy on todennäköisemmin kaivovedessä tai koko vesijärjestelmässä.
Milloin kaivon kuntokartoitus kannattaa tehdä?
Ammattilaisen tekemä kuntokartoitus on perusteltu erityisesti silloin, kun:
- kaivossa näkyy runsaasti tummaa saostumaa
- kaivon pohjalla on paksu lietekerros
- saumojen tiiveydestä ei ole varmuutta
- pintavesiä voi päästä kaivoon
- vedenlaatu muuttuu sateiden tai sulamisvesien jälkeen
- vedessä on mangaanin lisäksi bakteereita, humusta tai sameutta
- kaivon rakenteita ei ole tarkastettu pitkään aikaan.
Jos kaivon kunto mietityttää, suosittelemme tutustumaan yhteistyökumppanimme AquaWaren kaivon kuntokartoitukseen.
Tutustu AquaWaren kaivon kuntokartoitukseen
Miten mangaani poistetaan vedestä?
Mangaanin poistaminen riippuu esimerkiksi:
- mangaanipitoisuudesta
- veden pH-arvosta
- raudan määrästä
- veden happipitoisuudesta
- orgaanisen aineksen määrästä
- siitä, missä muodossa mangaani vedessä esiintyy.
Siksi vedenkäsittelylaitetta ei kannata valita pelkän veden värin tai yksittäisen havainnon perusteella.
Yleisiä mangaanin poistomenetelmiä ovat:
- hapetus ja suodatus
- katalyyttinen suodatinmassa
- ioninvaihto
- biologinen suodatus
- pH:n säätö ja alkalointi
- yhdistetty raudan ja mangaanin poisto.
Mangaani voi olla vaikeampi poistaa kuin rauta, koska se hapettuu hitaammin ja vaatii usein sopivan pH:n sekä oikean suodatusratkaisun.
Ennen suodattimen hankkimista kannattaa tutkia vähintään:
- mangaani
- rauta
- pH
- kovuus
- sameus
- tarvittaessa orgaaninen aines.
Muuten vaarana on, että suodatin ei toimi suunnitellusti, tukkeutuu nopeasti tai ei poista mangaania riittävästi.
Voiko mangaanin poistaa keittämällä?
Ei. Keittäminen ei poista mangaania vedestä.
Mangaani ei ole helposti haihtuva aine, vaan metalli. Kun vettä keitetään, osa vedestä haihtuu mutta mangaani jää jäljelle. Pitkä keittäminen voi jopa kasvattaa mangaanipitoisuutta jäljelle jäävässä vedessä.
Keittäminen voi auttaa joidenkin mikrobien tuhoamisessa, mutta se ei ratkaise mangaaniongelmaa.
Jos mangaanipitoisuus on koholla, vaihtoehtoja ovat esimerkiksi:
- muun veden käyttäminen juomiseen
- kaivon kunnon selvittäminen
- vedenkäsittely
- sopiva suodatusratkaisu.
Riittääkö kaivon puhdistus poistamaan mangaanin?
Ei välttämättä.
Jos mangaani on peräisin jatkuvasti kaivoon tulevasta pohjavedestä, kaivon puhdistus voi poistaa jo muodostuneita saostumia mutta ei estä uuden mangaanin tulemista kaivoon.
Rengaskaivossa on silti tärkeää selvittää, kuinka paljon saostumaa kaivon pohjalle ja betonipinnoille on kertynyt ja ovatko kaivon rakenteet kunnossa.
Porakaivossa kallioperästä tuleva mangaani vaatii tavallisesti vedenkäsittelyä.
Kaivon puhdistus ja veden suodatus eivät siis ole sama asia:
- Kaivon puhdistuksella poistetaan kaivoon kertynyttä lietettä ja saostumaa.
- Vedenkäsittelyllä vähennetään vedessä olevaa mangaania ennen veden käyttöä.
Usein kysytyt kysymykset mangaanista vedessä
Onko mangaani vedessä aina vaarallista?
Ei jos mangaanipitoisuus on alle suositusarvon. Mangaani on ihmiselle tarpeellinen hivenaine. Kun veden mangaanipitoisuus on alle 50 µg/l, tulos on talousveden laatutavoitteen mukainen.
Kohonneeseen pitoisuuteen kannattaa suhtautua vakavasti etenkin silloin, kun kaivovettä käyttävät vauvat tai pienet lapset.
Mikä on mangaanin suositusraja kaivovedessä?
Suomessa talousveden mangaanin laatutavoite on 50 µg/l.
Kaivokaupan varovaisen käytännön tulkinnan mukaan 50–80 µg/l tuloksessa mangaanin lähde ja kaivon kunto kannattaa selvittää. Yli 80 µg/l tuloksessa vettä ei suositella käytettäväksi juomiseen tai ruoanlaittoon ennen tarkempaa arviota.
Voiko mangaanipitoista vettä käyttää vauvalle?
Vauvan juomaveden ja äidinmaidonkorvikkeen valmistamiseen käytettävän kaivoveden mangaanipitoisuus kannattaa tutkia etukäteen.
Jos mangaanipitoisuus on koholla, käytä muuta vettä ja selvitä kaivon sekä veden laatu tarkemmin.
Näkeekö mangaanin vedestä?
Ei yleensä. Vesi voi näyttää kirkkaalta, vaikka mangaanipitoisuus olisi koholla.
Suurina pitoisuuksina tai saostuneena mangaani voi näkyä mustana tai harmaana sakkana ja tummina värjäytyminä.
Haiseeko mangaani?
Mangaani ei yleensä haise.
Jos vesi haisee mädälle kananmunalle, syynä on todennäköisemmin rikkivety. Tunkkainen haju voi liittyä esimerkiksi vähähappiseen veteen, orgaaniseen ainekseen tai pintavesien pääsyyn kaivoon.
Miksi hanasta tulee mustaa sakkaa?
Musta sakka voi johtua mangaanista. Mangaani voi saostua putkistoon, painesäiliöön tai lämminvesivaraajaan ja irrota vedenpaineen tai virtauksen muuttuessa.
Sakan alkuperä kannattaa varmistaa tutkimalla veden laatu ja tarkastamalla vesijärjestelmä.
Voiko mangaanin poistaa keittämällä?
Ei. Keittäminen ei poista mangaania vedestä. Mangaani pitää tarvittaessa poistaa vedenkäsittelyllä tai sopivalla suodatusratkaisulla.
Onko mangaani sama asia kuin rauta vedessä?
Ei. Rauta ja mangaani ovat eri metalleja, vaikka niitä esiintyy usein samassa kaivovedessä.
Rauta näkyy usein ruskeana tai kellertävänä värinä. Mangaani näkyy tavallisemmin mustana tai harmaana sakkana.
Kannattaako mangaani testata porakaivosta?
Kyllä. Porakaivovedessä voi esiintyä mangaania erityisesti vähähappisissa olosuhteissa ja syvissä kaivoissa.
Porakaivovedestä kannattaa mangaanin lisäksi tutkia alueen mukaan myös muita kallioperästä liukenevia aineita.
Kannattaako mangaani testata rengaskaivosta?
Kyllä. Rengaskaivossa mangaania voi esiintyä alueen pohjaveden, vähähappisuuden, maaperän ja kausivaihtelun vuoksi.
Jos mukana on sameutta, hajua tai pintavesiepäily, kannattaa tutkia myös bakteerit ja kaivon rakenteellinen kunto.
Voiko mangaanipitoinen vesi vaikuttaa saunassa?
Mangaani ei höyrysty kaasuna kuten radon. Mangaanipitoista vettä voi kuitenkin päätyä ilmaan pieninä vesipisaroina.
Sauna- ja löylyvesikohtaista tutkimustietoa on vähän, joten kohonneen mangaanipitoisuuden kanssa kannattaa olla varovainen erityisesti lasten kohdalla.
Yhteenveto – miksi mangaanin tutkiminen on tärkeää?
Mangaani vedessä on helppo sivuuttaa, koska sitä ei yleensä voi maistaa, haistaa tai nähdä. Vesi voi olla kirkasta ja hyvänmakuista, vaikka mangaanipitoisuus ylittäisi talousveden 50 µg/l:n laatutavoitteen.
Suurina pitoisuuksina mangaani voi näkyä mustana tai harmaana sakkana, värjätä pintoja ja kerääntyä kaivoon, putkistoon, painesäiliöön ja lämminvesivaraajaan. Näkyvien haittojen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että mangaanipitoisuus olisi automaattisesti suositellulla tasolla.
Mangaani on tärkeä tutkimuskohde erityisesti lapsiperheissä. Tutkimusnäyttö on vahvistanut käsitystä siitä, että liiallinen ja pitkäaikainen altistuminen voi olla haitallista hermoston toiminnalle.
Jos mangaanipitoisuus on koholla, se ei välttämättä tarkoita, että kaivo olisi käyttökelvoton. Mangaanin lähde, kaivon kunto, mahdolliset saostumat ja vedenkäsittelyn tarve pitää kuitenkin selvittää.
Selvitä mangaani ennen kuin ongelma näkyy arjessa.
Kaivokaupan mangaanitestillä saat nopeasti selville, onko kaivoveden mangaanipitoisuus laatutavoitteen mukainen vai tarvitaanko lisäselvityksiä.
Lue myös
Juomaveden testaus kotona – kotitesti vai laboratorio?
Rikkivety vedessä – mistä mädän kananmunan haju johtuu?
Kaivoveden tutkiminen – mitä rengas- ja porakaivovedestä kannattaa testata?
